Kukkia kedolta?

Pikkupikkuvinkki: Kuinka saa leikkokukista ilon irti pidempään?

Minä sain talon täyteen kukkia viime viikonloppuna. Osa kukista kestää tosi pitkään, osa lakastuu nopeasti. On turha heittää koko kimppu pois, jos osa kukista on vielä kunnossa - ei muuta kuin ennakkoluulottomasti yhdistelemään!

Minä miksasin eilen ihan muina miehinä punaista, oranssia, pinkkiä, vaaleanpunaista, liilaa... Ruusua, neilikkaa, gerberaa... Suloinen rönsykimppu on valmis! Kuin olisi itse kedolta poiminut.

Onnekas TV-taso

Olen tainnutkin jo todeta, että kun elintärkeät osat kotona ovat paikoillaan - sänky, keittiö ja mitä näitä nyt on - sen jälkeen palaset loksahtelevat kohdilleen osittain sattumien summana. Näin kävi taas.

Ostoslistalla on ollut valkoinen, edellistä leveämpi TV-taso, jonka sisään saisi piiloon leffat ja laitteet, sillä miehen sinkkukämpästä tuotu ruskea Ikean taso oli paitsi ruma, myös epäkäytännöllinen. TV-taso ei kuitenkaan ole ollut ykkösenä listalla, sillä meiltä ei varsinaisesti puuttunut sellaista.

Nyt sattui kuitenkin niin, että miehen täti oli ostanut juuri toiveitamme vastaavan huonekalun kotiinsa, mutta huomasi, ettei se sopinutkaan. Ratkaisu? Taso muutti meille. Ja minä olen tietysti aivan innoissani. Nyt olohuoneessa ei ole yhtään asiaa, josta en pidä ihan mahdottomasti! Kaikki rojut on nätisti piilossa ovien takana ja TV:kin näyttää jotenkin... siistimmältä. Tarkoitan, että huomio kiinnittyy tasoon, ei TV-ruutuun. (Minä olen vähän sitä mieltä, että TV pitäisi siirtää omaan huoneeseensa eikä olla olohuoneen keskipisteenä - olen todella huono TV:n katsoja. Harmillisesti harvassa kodissa on oma TV-huone.)

Ja voi että kun saan vielä kiiltävän mustan pianon siirrettyä Espoon kolosta tänne... perfect!

Kevättukkaa ja -kynsiä

Pitäisi varmasti käydä kampaajalla useammin... Sellainen vaikutus pehkon kesytyksellä on koko olemukseen, että on suorastaan rikollista (hyi minua) pitää kampaajataukoa puoli vuotta. Paitsi että kampaajalla käyminen on mitä parhainta terapiaa - riippuen tietysti kampaajasta, mutta omani on maailman kultaisin - se myös kohottaa itsetuntoa. Ihan sama, minkälaisessa kuosissa naama on tai mitkä kengät on jalassa; kun kampaajalta lähtee tukka föönattuna ja hyväntuoksuisena, alta pois risut ja männynkävyt!

Minä värjäsin ensimmäistä kertaa tukkaani tällä kertaa. En kokonaan tosin, vaan vähän aurinkoraitoja sinne tänne. Muutenkin pehkosta karsittiin ylimääräinen hapsutus ja se on taas jossakin mallissa. Ihanaa!

Ja niin on kuulkaa kevät pistänyt tämän neitosen sekaisen, että kynsiinkin laitettiin oikein vahvaa korallia. Let the sun shine!

Wanted: Valantin Oiva-sohva

Näinhän tässä tietysti piti käydä. Olen miettinyt, minkälainen kaveri Iskun sohvallemme pitäisi hankkia. Olohuoneeseen kaivataan ehdottomasti lisää istuma- ja löhöilypaikkoja, mutta en ole ollut varma, haluanko nojatuolin, kunnon sohvan, divaanin vai jotakin niiden väliltä.

Ja sitten muistin "vanhan" rakkauteni Valantin. Ja siellähän se sitten oli. Oiva-sohva. Kahden istuttavana. Vaaleanharmaana. Niin kauniina ja kevyenä. Ja sellaisena, johon juuri tältä istumalta ei ole varaa.

(Kuvat: Vepsäläinen)

Nahkasaappaat - vihdoin

Kaikki ystäväni voivat todistaa: tämä hankinta on painanut mieltäni jo pitkään. Minulta on puuttunut pari matalia, mustia nahkasaappaita. On korollista ja nilkkuria, ja sitten on ruskeaa saapasta, mutta se simppeli, musta pari saappaita on lymyillyt ostoslistalla pitkään.

Apuun tuli äiti, joka halusi tietää, mitä haluan lahjaksi, sekä Zion ystävänpäiväkampanja. Kappas vain, tulin ostaneeni itselleni äidiltäni syntymäpäivälahjaksi parin Wondersin saappaita! (-60 %, muuten, kannattaa poiketa!)

Kohta talsitaan kevätkaduilla, mutta syksy se tulee tänäkin vuonna – ja silloin olen valmis!

Kevään valoa

Ihana viikonloppu! Valoa ja aurinkoa sisällä ja ulkona. Mahtaisiko sitä hiipivää kevättä osata edes arvostaa, jos ei välillä kituutettaisi pimeydessä? Täällä ainakin posket punottaa ja hymy on korvissa.

Innostuin kuvailemaan kotona, kun täällä on taas otettu pieniä askeleita kohti valmiimpaa. Pellaverhot on paikoillaan, sohvatyynyihin on vaihdettu vaaleammat päälliset, Octo se siinä vaan leijuu - ja kevätaurinko tuo viimeisen silauksen. Paljon on vielä tekemistä ja hankkimista, se on selvä, mutta koti on tähän hetkeen juuri nyt ihan täydellinen.

Tilaa on niin paljon, että koira ja vierailevat lapset saavat hepuleita. Se lienee jonkinlainen onnistuneen sisustuksen mittari.

Supertossut

Olen potenut pienoista kriisiä myös treenaamisesta tai oikeastaan treenaamattomuudesta. (Tämän viikon voisikin nyt nimetä kriisiviikoksi.) Viime syksynä salitreenit jäivät. Häät takana, stressi, koira vei kaiken ajan ja energian - tyypillistä. Olen kyllä huhkinut lenkkipolulla koiran ja ystävän kanssa, mutta satunnaista joogaa lukuun ottamatta treeni on ollut aika yksipuolista. Nyt skarppaan! Pelkkä lenkkeily ei minulle riitä, lihakset - ja pää! - tarvitsevat enemmän.

Liityin lähisalille ja siellä on käyty vetämässä jo muutama hyvä treeni. Tänä aamuna kävin monen vuoden tauon jälkeen uimassa. Jännä juttu, sitä koko identiteetti muuttuu, kun vetää päälleen märän uikkarin. Huh. Hienointa oli se, että saunassa me, toisillemme tuntemattomat naiset, juttelimme keskenämme. Tämä maa voidaan vielä pelastaa.

Oli miten oli, treenikipinä on palannut, ja hyvällä aikatauluttamisella mamma pääsee muutaman kerran viikossa treenaamaan lenkkeilyn lisäksi. Yes!

Ehkä näistä karkkitossuista saa lisää virtaa? Koirankin mielestä ne ovat ihan mahtavat!