Sisustustarroja ja muita houkutuksia

Minulle vinkattiin tänään ihanasta sisustustarratoimittajasta! Art4You.fi myy paitsi sisustustarroja, myös tauluja ja tapetteja. Inspiroivaa - etenkin kun on oma sisustusprojekti käynnissä! Remontin isot linjat ovat käsittelyssä enkä ole ehtinyt miettiä pieniä sisustusyksityiskohtia kovinkaan paljon. Mutta tästä sain kyllä inspiraatiota!

Meillä on Iso Roban kodissa yksi ainoa sisustustarra (täällä) enkä ole mikään supersuuri tarrojen ystävä. Tai sanotaanko niin, että en pidä tarroista, jotka näyttävät tarroilta. Mutta uudessa kodissa seinäpintaa on vähintään triplasti, hmmm... Suosikkini on nuo laskettavat lampaat, mutta en taida kehdata omaan makuuhuoneeseen sellaista asentaa...

(Kuvat: art4you.fi)

Let 2013 be good

Hei. Olen Jaana. En pidä kirkkaista väreistä. Rakastan harmaata ja valkoista ja mustaa ja kaikkia murrettuja ruskean ja beigen sävyjä - ja saan paniikkikohtauksen liian kirjavista paikoista. Puhumattakaan niistä päivistä, kun repäisen ja laitan kaulaani värikkään huivin; luikin häntä koipien välissä kotiin.

Vuosi 2012 on ollut aika harmaa. Siihen on mahtunut suuria iloisia asioita - häät ja kummipojan syntymä - mutta pääsävy on ollut, ironista kylläkin, rakastamani harmaa. Yhteen vuoteen on mahtunut monta tosi rankkaa asiaa.

Niinpä marssiessani Akateemiseen kirjakauppaan kalenteriostoksille silmäni kiinnittyivät keltaiseen Ordning & Reda -kalenteriin. En päässyt siitä yli. Vaihtoehtona oli niitä jaanamaisia valkoisia ja mustia ja ihanan ruskeita - mutta minä halusin keltaisen. Symboloikoon kalenterini väri ensi vuoden sielunmaisemaa. Let the year of 2013 be a happy one!

Ps. Kalenteriin on tietysti merkitty jo kaikki tärkeät päivämäärät!

Viikonlopun värisuora

Ehdinkin jo mainostaa koiravapaata viikonloppuani. Oli aikaa lakata ne kuuluisat kynnet. Pientä turhamaisuutta, kun jalat ovat kuitenkin piilossa sukissa ja saappaissa. Väritkin ovat aika kesäiset. Huvittavintahan tässä on se, että sen kerran kun ehtii oikeasti latoa aluslakkaa ja kaksi kertaa sitä värillistä lakkaa, ei malta odottaa kuivumista. Lopputulos on sen näköinen.

Ikkunalla kasvaa hassu kaktus. Se on suuttunut minulle, koska en ole muistanut kastella sitä. Niinpä se näyttää - tahallaan - ihan typerältä. En tiedä, pitäisikö minun vain tyytyä leikkokukkiin ja lopettaa viherpeukaloiminen?

Joskus tämä on tällaista. Kirjoittaminen. Ei mitään punaista lankaa. Onneksi ei tarvitse! Pääasia, että elämässä on lanka, joka ohjaa tekemään onnellisia asioita. Hassuja tai ei.

Isänpäiväkakku

Sunnuntaiaamuna leipuri-identiteettini oli kateissa. En olisi halunnut millään panna toimeksi, sillä olin valinnut uuden reseptin ja ostanut vain yhdet ainekset. Suorituspaineita.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kakusta tuli oikein kaunis ja se katosi parempiin suihin hyvin nopeasti. Isikin sai ansaitusta palan.

Omaa aikaa

Tänään mammalla on vapaailta. Mies ja koira lähtivät mökille, ja minä saan palautua rauhassa aikamoisesta viikosta.

Tänä iltana saan lakata kynnet ilman että niissä on heti pieniä hampaanjälkiä, uppoutua omiin projekteihini ilman keskeytystä ja kulkea asunnossa pelkäämättä astuvani lämpimään lätäkköön. Voin olla hiljaa sen sijaan, että hokisin sanaa "ei" eikä kukaan roiku pyjamahousujen lahkeen kivassa rusetissa. Saan syödä, mitä haluan (ja se on karjalanpiirakan päällä paksusti valkosipulituorejuustoa, avokadoa ja tomaattia) välittämättä muiden tarpeista.

Mutta vaikka Max on ollut meillä vasta neljä viikkoa, en osaa enää olla ilman. Koti tuntuu tyhjältä. Nyyh.

Hätävaramuffinit

Joopajoo. Pyhäinpäivä. Koulutöitä, Maxin kanssa peuhaamista, ajatus treenistä - mutta ei ole aikaa! Ja en kerta kaikkiaan jaksa. Olen tosi, tosi onnellinen, mutta mehut on kyllä puristettu tästä rouvasta pois remonttisuunnitelmian, koulutehtävien ja penturumban keskellä. Huh.

Ja sitten teki mieli jotain hyvää. Kaapista löytyi munia, jauhoja, marianne-rouhetta ja banaania. Ja tosi rumia muffinivuokia. Ohje oli banaani-pekaanipähkinämuffineille, mutta vaihdoin pähkinät marianneen, jätin suolan pois ja lisäsin kaakaojauhetta. Hyvältä maistuu, nam.

Happy halloween! (Ja huomenna salille.)

Muuttava vaatekaappi

Minulla on TAAS se olo: haluaisin heittää puolet vaatekaappini sisällöstä pois. En tiedä, johtuuko väsymyksestä vai koiran tuomasta sekamelskasta 43:ssa neliössä, mutta aamuisin tuntuu, ettei ole kertakaikkiaan mitään päälle pantavaa. Eikä tämä edes johdu siitä, että vaatevarastoni olisi rönsyilevä - kyllä se on ihan sitä samaa sävymaailmaa laidasta laitaan - mutta jostakin syystä kaipaisin nyt kunnon tuuletusta.

Muuton yhteydessä olenkin luvannut itselleni, että uusiin neliöihin ei matkaa yhden yhtä vaatekappaletta, jota en rakasta. Okei, se on aika paljon sanottu. Kriteerin voisi suomentaa niin, että yhtään "ihan kivaa" vaatetta ei ole enää syytä säilöä. Ei minulla niitä paljon olekaan (pidän omalta osaltani UFFin varsin vahvasti pystyssä), mutta nyt haluan karsia vielä lisää.

Kaapista saa lähteä
- kaikki sellaiset bling bling -iltamekot, jotka näyttävät hyvältä, mutta joissa pakarat ovat vaarassa vilahtaa (koen olevani liian vanha sellaisiin!)
- kaikki kulahtaneet vaatteet (Zaran laatu suututtaa, pitäisi alkaa boikotoimaan...)
- ne viimeisetkin parit farkkuja, joita en ole jo laittanut kiertoon, vaikka en niitä koskaan pidä
- kaikki kesäjuhliin ostetut kukkakoristeiset sandaletit - en vain enää käytä niitä!

Jäljelle jätetään
- puserot, kauluspaidat ja topit perusväreissä
- neuleet ja neuletakit
- hyvin istuvat hameet
- monikäyttöiset mekot ja muutama täydellinen tyrmäysasu iltaan
- ne harvat hyvin istuvat housut, joita omistan
- asusteet & siistit kengät

Lopputuloksen pitäisi olla monikäyttöinen, toimiva vaatekaappi! Tosin sieltä puuttuu niitä housuja, työmekkoja (jotka ovat näiden paniikkiaamujen pelastus!), mustat nahkasaappaat ja valkoisia puseroita.

Filippa K:lla on parhaat mekot. Omistan yhden ja haluan kymmenen lisää. Haastavaa tästä tekee sen, että lattialaattojen ja laminaattien ja keittiön uusimisen jälkeen minun vaate- ja kenkäbudjettini on 0 €. Ellei jopa miinuksella. Ehkäpä myyn kasan vanhaa "ihan kiva" -vaatetta ja ostan yhden mekon?

(Kuva: Filippa K)