Paluu hääpäivään

Tajusin tässä juuri kevätauringon paistaessa, että jaoin viime vuonna hääsuunnitelmia täällä blogissa, mutta en ole tainnut julkaista yhtä ainoaa kuvaa "siitä täydellisestä puvusta"! Olenpas hassu.

Nyt, ystäväni valmistautuessa omiin häihinsä (kovin erinäköisiin kuin omani tosin), halusin palata taas kerran tuohon ihanaan tunnelmaan. Kyllä se oli ihanaa!

Puvun olen jo myynyt eteenpäin ja tänä kesänä toinen onnellinen morsian saa sujahtaa tähän ihanaan pitsiunelmaan - joka muuten on tänä kesänä erittäin trendikäs! Minä en pukuun tällä hetkellä mahtuisikaan...

Toivon ihania hetkiä ensi kesän morsiamille!

Kuvat: Paula Ojansuu (jota voin lämpimästi suositella kaikille kauniista kuvista haaveileville)

Kirjeitä ajan takaa

Meillä oli häissä käytössä hieman erilainen vieraskirja. Kovien kansien väliin kirjoittamisen sijaan pyysimme vieraita kirjoittamaan meille kirjeen. Niitä rustailtiin ulkona puutarhapöydissä sekä sisällä salissa ohjelman tauoilla, ja kaasot keräsivät kirjeet pois.

Koko pitkän syksyn ja talven olemme saaneet postin mukana kauniita kirjeitä. Kauniita sanoja, ajatuksia, tunnelmia juuri siltä hetkeltä, kun mikään ei olisi voinut olla paremmin. Ja kirjeitä tulee edelleen!

Monet ovat kertoneet, että on vaikea palata hääpäivän tunnelmiin jälkikäteen. Minulta se onnistuu yllättävän helposti kuvia katsellessa, mutta on aivan ihana saada terveisiä läheisiltä ihmisiltä, keskeltä juhlahumua, pimeän talven ja kiireisen arjen keskelle.

"Olette niin kauniita, juhlapaikka on mahtava, vieraat on ihania ja vaikka hieman ällöä se onkin, teidän rakkauden mahtavuus tuntuu joka puolella."

On sitä pienemmästäkin tullut liikututtua. 

Pariisin kevät

Täällä on ollut vähän hektistä. Työt ja koulu pitävät kiireisenä, hetkellisestä yksinhuoltajuudesta puhumattakaan - mies seilailee Atlantilla, joten yritän pitää itseni ja kodin jonkinlaisessa kuosissa. (Ensimmäinen on jotenkuten hoidossa, koti odottaa suursiivousta.)

Viime päiviin on mahtunut myös kolmen päivän piipahdus Pariisiin! Tai tarkemmin ottaen, ei pikkuballerinojen täyttämille kaduille Seinen rantaan vaan Mikki Hiiren luokse Disneylandiin. Ostoksina kenkien ja laukkujen sijaan Minni-toppi (vapaa-ajan käyttöön) ja kulinarististen elämysten sijaan ranskalaisia ja limsaa. Tärkeintä kuitenkin pienen lapsen ilo ("Moiiii Luto!") ja se kevään lämpö. Nyt vain odotellaan kevättä - ja miestä - saapuvaksi tänne koti-Suomeen...

Mama ja vaatekaappi

No niin. Tässä ei kai enää ole mitään syytä salailla asiaa. Tämä kasvissyöjä on himoinnut McFeast-hampurilaisia, energiapakkaus tointunut hetkellisesti puolittaiseksi sohvaperunaksi (se onneksi meni ohi!) enkä mahdu enää vaatteisiini. Kyllä, meille tulee vauva.

Tunnustan olevani kontrollifriikki kroppani suhteen ja olen ollut välillä vähän hukassa uuden olemukseni kanssa. Kun on ollut yläasteelta asti suurinpiirtein samankokoinen, on huvittavaa, että yhtäkkiä se vyötärö vain hävisi. Hups.

Tilanne on siis se, että suurin osa vaatteistani on tällä hetkellä käyttökelvottomia. Topit kiristävät, housut ei mene jalkaan ja ajatuskin tyköistuvista mekoista ja hameista ahdistaa. Eli olen todellakin joutunut nettishoppailemaan mukavaa ja venyvää päällepantavaa! Löytöjä olen tehnyt niin Asos.comista, Nelly.comista, Ellokselta kuin H&M:ltäkin.

Vaikka tämä ei ole tyyli- tai muotiblogi, otan tämän odotuksen (joka on kohta puolivälissä) pukeutumishaasteena, joka päätynee myös tänne blogin puolelle. Kuvan mekko on Mama Liscious -merkkinen. Mukava, mutta ei liene käyttökelpoinen enää kovin kauan. Hihi.

Ideoita kotitoimistoon

Meillä on edelleen sisustamattomia huoneita. Se lienee luonnollista, kun yksikään huone ei itse asiassa ole valmis. Yksi seuraavista projekteista on työhuone. Se sijaitsee asunnon kulmassa, siellä on suuri ikkuna ja yksi harmaa seinä. Väritys on ilmiselvä: valkoista, harmaata ja mustaa. Ehkä vähän vaaleanruskeaa nahkaa. Mutta miten?

Miehellä oli huoli. "Työhuoneen pitää olla maskuliininen." Halusin kysyä, että onko meillä sitten jossakin muualla kovin tyttömäistä. Hih.

Minä haluaisin työhuoneeseen tukevan työpöydän, suuren symmetrisen kirjahyllyn, mukavan nahkaisen (mielellään kuluneen) työtuolin, valokuvakollaasin harmaalle seinälle ja raidalliset verhot.

Tämän hetken totuus on hieman toinen: työpöytänä toimii vanha minimittainen ruokapöytämme (kierrätyskeskuksesta), työtuoli lainataan ruokapöydästä tarpeen tullen. Kirjahyllynä on vanha Ikean Expedit, joka on kaunis, mutta kirjojen säilytykseen mahdottoman epäkäytännöllinen. Lisäksi sisustus koostuu laatikoista lattialla ja kehystämättömistä julisteista nurkassa. Työtä riittää.

Surffasin huvikseni netissä ja tässä löytyneitä inspiraatiokuvia! Ehkäpä vielä ennen kesää saadaan työhuoneeseenkin jokin järjestys...

My piano

Se on saapunut! Piano.

Sain sen mummilta ja mufalta lahjaksi pikkutyttönä. Olin soitellut siihen asti sähköpianolla, mutta yhtenä päivänä pihaan ajoi pakettiauto ja piano kannettiin sisään. Pianolla on soitettu monet menuetit ja joululaulut. Siinä on myös lommo, joka tuli murtovarkaiden ikkunan läpi heittämästä kivestä. Elämän jälkiä.

Viimeiset vuodet piano on majaillut soittamattomana Espoossa, sillä kaupunkiyksiöön ja -kaksioon sitä ei vain saanut mahtumaan. Mutta nyt se siis on täällä! Enää tarvitsee saada joku virittämään se, ja konsertit (lue: harjoitukset) voivat alkaa.

Sisustuksellisesti pidän siitä, että piano tuo muuten vaaleaan olohuoneeseen syvän mustan. Toki se tällaisenaan on vielä aika karun ja synkän näköinen, mutta sen yläpuolelle tulevat taulut odottavat jo noutoa kehystämössä, ja jonkinlainen valaisin sen viereen on myös saatava. Haaveilen myös hirven- tai lehmäntaljasta pianon edessä.

Viimeisillä hangilla

Pääsiäinen tuli ja meni hienosti Lapin hangilla - radiohiljaisuudessa. Mummin ja papan rakentama mökki on kirjaimellisesti keskellä ei mitään, jopa "koko maan kattavan" Elisa-matkapuhelinverkon ulottumattomissa. (Siinä miettimistä taas mainosmiehille, että mitä sitä kehtaakaan sanoa...)

Kroppaa on koeteltu mukavasti hiihdellen ja tunturissa lumikenkäillen. Tasapainon vuoksi on sitten maisteltu suklaata oikein urakalla, latukahvilan munkeista puhumattakaan. Nams.

Parastahan tässä Lapin hangilla piipahduksessa oli se, että sillä välin täällä kotona on tullut kevät. Tiet on sulat (ja kuraiset), aurinko paistaa, ja lämpötila on - hyvänen aika! - plussan puolella. Yhtä juhlaa! Mikäs tässä vietellessä talvilomaviikkoa kotimaisemissa?