Kiitos ja kuulemiin

Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa. Blogi-identiteettini on hukassa. Huomasin, että olen jo kolme vuotta läpissyt niitä näitä asiasta jos toisestakin, mutta en oikein osaa enää sanoa, mikä rooli blogillani on elämässäni.

Rakastan sisustamista ja pukeutumista, hyvää ruokaa ja matkustamista - mutta minulla ei ole aikaa eikä energiaa blogata niistä sillä tasolla, kuin haluaisin. Haluaisin blogini tekstien olevan viilatumpia, kuvien parempia, ulkoasun mietitympi, linjan selkeämpi. Ennen kaikkea haluaisin pystytä tarjoamaan inspiraatiota, uusia ideoita, jotain. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaipaan itse inspiraatiota - ja onneksi sitä on tarjolla joka puolella, kirjoissa, lehdissä, blogeissa, arkipäivissä.

Tämä harrastus on ollut ihana, mutta nyt tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Tämä ei välttämättä ole lopullista, mutta juuri nyt tuntuu, että blogi on laitettava tauolle. Tänä keväänä keskityn elämään: perheeseen, liikuntaan, hyvään oloon, matkustamiseen, kotiin. Jatkan siis matkaa ihan samalla asenteella ja ilolla, kuin tähänkin asti - mutta en täällä.

Kiitos kaikille, jotka olette kulkeneet mukana. Vuosi 2014 on vasta alussa, mutta siitä tulee hyvä vuosi!

You are beautiful no matter what they say

Ulkonäkökriisi. En taatusti ole ainoa raskauden läpikäynyt nainen, joka potee sellaista. Tiedän riipaisevan hyvin, että kiloilla tai näppylöillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä - terveydellä on! - mutta en silti ole pitänyt omasta olemuksestani viime aikoina. Hormonimyrsky on ajanut ylitseni.

Eilen kyllästyin koko asiaan. Mitä väliä, jos vatsa pömpöttää? Tiedän, että se lähtee treenillä. Olen odottanut (liian) pitkään, että voisin käyttää omia vaatteitani; olen ollut liian kriittinen itseni suhteen. Eilen puin päälleni kaikki väärät asiat: vaalean värin, ihonmyötäisen trikoon, vaakaraidat. Hah! Minä saan pömpöttää sieltä ja täältä, ja meikki kyllä peittää pahimmat punotukset ja tummat silmänaluset. Kauneus tulee sisältä.

Vaatteilla on sitäpaitsi ihan uskomaton vaikutus ryhtiin. Kun päällä on suosikkivaatteet (tässä tapauksessa Filippa K:ta), tuntee itsensä kauniiksi ja itsevarmaksi. Raskauskilot saavat kevään aikana kyytiä, mutta tästäkin hetkestä saa nauttia!

 

Uusi vuosi ja ikkunalaudat

Joulu tuli ja meni. Taas jäi yksi vuosi historiaan. Talvi on virallisesti peruttu (kiitos Ilmatieteenlaitos!) ja nyt sitten odotellaan hiihtokelien sijaan sitä kevättä. Valoa, valoa, valoa. Menee ne päivät pimeässäkin, mutta pieni pilkahdus aurinkoa olisi jo ihan kiva. 

Kotona puhaltavat raikkaat kevättuulet. Ikkunalaudat on viimeinkin paikoillaan ja joulun punainen mauste on siirretty odottamaan seuraavaa kertaa. Ystävä toi tuliaisina Tine K Homen ihanan kynttilän, toinen kimpun valkoisia tulppaaneja. Paluu perusasioihin. Vaaleaa, yksinkertaista, rauhoittavaa. 

Ilmassa on matkakuumetta ja sisustusunelmia, kahvin tuoksua ja hyvää oloa.

Hyvää uutta vuotta!

Juna sanoo tuut tuut

Pienin askelin lastenhuone on järjestäytynyt. Ystävä antoi Topiakselle ristiäislahjana Mazen Tut tut -naulakon (josta ehdin jo muutamaan otteeseen haaveilla) ja joululomalla se saatiin vihdoin paikoilleen. Vaatesäilytys järjestyi lopulta Ikean Malm-lipastolla; se oli riittävän yksinkertainen ja "muuramemainen" designiltaan ja sai lasikannesta lisää ryhtiä.

Sisustusviilausta huoneeseen vielä tarvitaan - ja siinä puuhassa ei välttämättä äidillä ole sananvaltaa - mutta eiköhän huoneesta saada vielä mainio pikkupojan soppi. Lipaston päällä on isovanhemmilta saatu puuhyrrä, setien lahjoittama puuauto sekä oma lahjani pojan ensimmäisenä jouluna, Tikausta ostettu virkattu auto. Naulakossa roikkuu pikkupartiolaisen ensimmäinen oma kuksa.

Lastenhuonetta suunnitellessa olen taas löytänyt oman sisäisen lapsei. Paitsi että rakastan junanaulakkoa, haaveilen itse tehdystä tiipiistä (OK - Omin käsin -kirjan ohjeilla) sekä vanerisesta majasta (Luona Inin innoittamana).

Ps. Myös ikkunalaudat ovat vihdoin paikoillaan, yes! (Olisipa miehellä useammin lomaa.)

 

Ylellisyyttä

Joulu on kiireettömyyttä ja herkuttelua, kynttilänvaloa ja läheisyyttä. Lahjojen merkitys osana joulua pienenee joka vuosi, mutta kyllä minä 28-vuotiaanakin rakastan lahjojen antamista ja saamista. 

Lapsena laskettiin pakettien määrää, nyt laatu ratkaisee. Tänä vuonna joulupukki oli molemmilla mittareilla antelias. Paketeista kuoriutui tarpeellista kotiin (lakanoita, kylpypyyhkeitä, kynttilöitä, kahvinkeitin) ja arkeen (yöpaita), mutta myös ihanaa luksusta: Giorgio Armanin Sí -tuoksupakkaus, Filippa K:n cashmere-villaiset myssy ja huivi sekä lupaus loppukevään kaupunkilomasta, esimerkiksi Barcelonassa.

Tässä sitä nyt sitten syödään suklaata ja ihmetellään lattialle varisevia kuusenneulasia. Jaksan joulutunnelmaa vielä hetken, mutta sitten - kiitos vaan - kevättä kohti!

Rauhaa vain rauhaa

Täällä tuoksuu joulu. Kuusi, glögi, piparit, pestyt lattiat. Koirakin sai hunajashampoopesun. Lahjapaperit rapisevat, suklaarasiat aukeavat, posket punoittavat ulkoilusta. Joka puolella leijuu kiireetön ja laiska tunnelma. Ei vaan jaksa ottaa paineita yhtään mistään - ei edes siitä, että on ollut koko joulukuun maailman laiskin bloggari.

Syksy on ollut pitkä ja pimeä, mutta silti täynnä onnea. On tärkeä elää jokainen päivä.

Rauhallista joulua!

Chestnuts roasting on an open fire

Viime päivinä olen…

tehnyt joulutoffeeta
laulanut joululauluja ("työn alla" on otsikon The Christmas Song)
piipahtanut Porvoon joulumarkkinoilla
ulkoillut säässä kuin säässä
hoivannut masuvaivaista koiraa
ihmetellyt vauvelin vauhdikasta kehitystä (meillä tartutaan esineisiin!)
hipsutellut kotona jouluisissa villasukissa
juonut paljon hyvää kahvia, vihreää teetä ja tietysti glögiä
ripustanut joulukranssin ulko-oveen
paketoinut lahjoja
saanut postissa ihania joulutervehdyksiä!

Lisäksi olen suunnitellut skarppausta ruokavalion ja treenin suhteen ensi vuonna. Mutta jouluna… silloin kuuluu nautiskella ilman omantunnon tuskia. Viikko vielä! Tip tap, valkeaa joulua ja mitähän kaikkea muuta. t. tonttu