27. elokuuta 2013

Musiikista ja ystävyydestä

Minun on ikävä laulutunteja. Tajuan sen aina silloin, kun saan siivouspuuskan ja laitan fiilistelylistan päälle Spotify:sta. Mikä voima musiikilla onkaan! Ja miten sen avulla voi päästä kauan sitten elettyihin hetkiin. Tuntea täsmälleen, miltä juuri silloin tuntui. Yksi kappale vie hämärään aamuyöhön kitaran tahdissa, toinen hulvattomaan iltaan tyttöjen kanssa, yksi teinivuosien vastuuttomuuteen, yksi kauniiseen merenrantaan rakkaan kanssa, yksi purjeveneen kannelle, joku kipeään hetkeen kun oli pakko luopua.

Joskus kappale pysäyttää, kun sen kuulee ensimmäistä kertaa. Se vain kolahtaa - vaikka sanat eivät olisikaan omasta elämästä - ja iho menee kananlihalle. Ja se on pakko saada laulaa.

Niin kuin Anna Puun Säännöt rakkaudelle.



Musiikki ja ystävät kulkevat yhdessä. Ja elämässä on kyse ystävistä, ihmisistä ympärillä.

Minä olen onnekas. Elämässäni on ihmisiä, joihin voin luottaa ja joiden kanssa voin olla täysin oma itseni. He eivät tuomitse minua enkä minä heitä. Vaikka olisimme eri mieltä, ymmärrämme miksi. Olen saanut jakaa elämäni suurimmat ilot ja pahimmat pelot. En ole yksin. Se on niin uskomattoman hieno asia, että tuo kyyneleet silmiin. Taustalla soi kaunis kappale.

Tällä hetkellä minulla on kaikki hyvin. On minun vuoroni olla niitä varten, joilla on nyt vaikeaa. Eilen itkin iloja ja suruja ihanan ystävän kanssa, tänään sain kaksi tärkeää vierasta lisää. Höpötystä, herkuttelua, musiikkia. Parasta.

Pitäkää huolta toisistanne!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti