Rohkeat ale-löydöt

Ne alennusmyyntilöydöt?

Tapasin ystäväni jokin aika sitten kaupungilla. Treffiemme ohjelmassa on usein kahvila- tai ravintolavisiitti sekä "harkitut piipahdukset putiikkeihin". Tällä kertaa molemmilla oli suurehkoja budjettirajoitteita - minulla kylpyhuoneremontti ja hänellä häät - joten teimme yhteisen sopimuksen: vain superhyperalennusmyyntilöytöihin oli lupa. Suomennettuna tämä tarkoitti kutakuinkin ajattomia luonnonkuituisia perusvaatteita, vähintään puoleen hintaan.

Enpä odottanut löytäväni mitään, mutta olin väärässä. Löysin COSilta -70% mustan puuvillaneulemekon ja Mangosta valkoisen -50% puuvillaneuleen. Rohkeaa siksi, että uskaltauduin ostamaan nämä viime tammikuisessa koossa. Jännää.

Alennusmyyntisaalis kasvoi myös Porvoon reissulla, missä en voinut vastustaa kauniisti laskeutuvaa toppia. Putiikkia pitävä rouva oli sulkemassa liikettä ja alennukset olivat hienot. Plussana vielä Butiken på Landetista löytynyt raidallinen huivi.

On hauska huomata, miten omia vaatteitaan jo kaipaa. Olen kotonani myös tässä pyöreässä olemuksessa ja nautin joka sekunnissa - mutta pakko myöntää, että oman vaatekaapin aarteet houkuttelevat päivä päivältä enemmän. Olen käyttänyt nämä muutamat trikoiset mama-vaatteet lähes puhki, ja odotankin jo, että pääsen käyttämään vanhoja vaatteitani sekä näitä muutamia uusia asuja - ne toimivatkin hyvänä motivaattorina sitten vanhoihin mittoihin pääsemisessä. Eikö?

Onnen palasia

Tänään olen onnellinen siitä, että...

aurinko paistaa.

kun istun mietteissäni rantakalliolla ja kaipaan halausta, vihellän, ja hetken päästä koira on siinä.

saan syödä itse poimittuja mustikoita ja vadelmia aamumyslissä.

kotona parvekekukat, jotka luulin totaalisesti tappaneeni remontin aikana, tekevät uusia nuppuja.

meillä on vielä kaksi päivää yhteistä lomaa ennen kuin Uusi Arki alkaa.

Marimekkoa kehyksissä

Meillä on eteiskäytävässä pieni sivupöytä / lipasto, ja sen päällä liikaa valkoista seinää. Edellisessä asunnossa sen yläpuolella oli peili, mutta nyt lähistöllä on niin paljon peilipintaa, että rajansa kaikella. Myöskään yksikään vielä ripustamattomista tauluista ei jostain syystä istu paikkaan.

Rakastuin jokin aika sitten Marimekon Kompotti-kuosiin. Bongasin siitä tehdyn tyynyn Divaanissa ja himotus oli valmis. Jokin kuvioissa ja väreissä kolahti, vaikka en olekaan mikään järjetön Marimekko-fani. En kuitenkaan keksinyt mitään perusteluja uudelle tyynyostokselle, sillä toisen sohvan puuttuessa myös sohvatyynykiintiö on rajallinen.

Mutta sitten laskin yksi plus yksi. Jospa kehystäisin palan Kompotti-kangasta lipaston ylle?

Leffareissulla piipahdin Marimekkoon kyselemään jämäpaloja (niitä ei ollut, mutta kangasta sai ostaa myös alle metrin paloissa) ja nurkista löytyi yksi käyttämätön valkoinen kehys... Ta-daa! Maailman helpoin sisustustaulu on valmis. Luonnollisesti se pitää vielä laittaa seinälle ja vaatii kaverikseen pöydälle maljakkoon pari leikkokukkaa, mutta minä olen oikein ylpeä lopputuloksesta. Nimim. en koskaan saanut käsityögeenejä

Vieressä on Tallinasta ostettu hyvän elämän resepti -taulu. Ehkä ripustan sen Marimekko-tauluni viereen, saa nähdä.

Hääpäivälahja

Olen kunnostautunut siinä, että valitsen itselleni syntymäpäivä- ja joululahjoiksi kenkiä. Myös huomenlahjani oli ihana Pura Lopez -pari. Ei siis ole yllätys, että ensimmäiseksi hääpäivälahjaksikin valikoitui vahingossa nahkainen korkkaripari. Mies ostaisi varmasti mielellään myös koruja, mutta koska olen korujen kanssa aika ronkeli (vähemmän on enemmän ja koruja pitää rakastaa), hän mielellään investoi "turvallisesti" vaimon kenkäkokoelmaan.

Tätä Zinda-paria sovittelin jo keväällä. Pyörin Zion peilin edessä ystäväni seurassa ja huokailin. Minulta puuttui juuri tällainen peruskorkkaripari. Oli hyvin lähellä, ettei kenkäpari lähtenyt jo silloin matkaan, mutta kerrankin minusta löytyi kenkäshoppailuselkärankaa ja kengät jäivät kauppaan. 

Nyt alennusmyyntilappu -50% teki päätöksen helpoksi. Minä sain täydelliset klassiset syyskorkkarit ja mies selvisi hääpäivälahjaostoksista astumatta kauppaan. Helppoa!

Minä, kuluttaja

Ajattelin pohtia ääneen omaa panostani parempaan maailmaan, kuluttamisen kautta.

Tajusin joitakin vuosia sitten, että minun vanhempani ovat olleet ympäristönsuojelun edelläkävijöitä. Meillä lajiteltiin biojätteet ennen kuin koko sanaa biojäte oli keksitty. (Lajittelupömpelin nimi oli kauniisti "kompostiämpäri".) Maitotölkit poltettiin saunan kiukaassa, suihkussa ei saanut lotrata, valot sammutettiin huoneesta lähdettäessä ja WC:tä ei tarvinnut vetää jokaisen pikkuhädän jälkeen. On siis sanomattakin selvää, että meillä lajitellaan ja kierrätetään jätteet - ja vaimo kulkee miehen perässä sammuttelemassa valoja.

Ostokäyttäytymiseltäni sijoitun jonnekin välimaastoon. Olisin varmasti kaikkein ekologisin, jos en ostaisi mitään, mutta en edes yritä väittää olevani sellainen. Pyrin kuitenkin a) ostamaan mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita, oli kyse sitten vaatteista, huonekaluista, kengistä tai mistä vaan, b) ostamaan suomalaisia elintarvikkeita ja mahdollisimman paljon luomua, c) käyttämään myös vanhoja, esimerkiksi mummilta perittyjä, vaatteita ja huonekaluja, sekä ostamaan käytettynä ja d) raahaamaan itselle tarpeettomat vaatteet ja tavarat kirpputorille tai UFFille, en roskikseen. Olen myös valmis panostamaan palveluun.

Ostaisin vain Suomessa tehtyjä pellavavaatteita, käsityönä viimeisteltyjä nahkakenkiä ja uudenveroisiksi entisöityjä vanhoja huonekaluja - jos minun ei koskaan tarvitsisi miettiä hintaa. Mielestäni kuitenkin käsityö- ja lähiajatteluakin tärkeämpää on, ettei osta mitään turhaa. On ihan ok ostaa ketjuliikkeestä ajaton vaate, joka on tehty luonnonkuiduista - kunhan se kestää. Pahinta on kertakäyttökulttuuri. Minä en ole esimerkiksi koskaan ymmärtänyt, miksi ensin pitäisi ostaa Ikea-astiasto, jotta voi sitten myöhemmin ostaa Arabiaa. Miksei ostaisi samantien sitä Arabiaa, vaikka pienissä osissa, ja antaa sen kasvattaa arvoaan vuosien käytön myötä? Meillä oltiin ilman olohuoneen valaisinta, kunnes oli varaa ostaa se, jota tiedän katselevani mielelläni vuosikymmeniä.

En ole pyhimys, voi apua, en koskaan väittäisi niin. Minulla on enemmän korkokenkiä kuin tarvitsisin ja ostan pakastemarjoja, vaikka voisin poimia ne itsekin. Pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että meille ei tuoda yhtään tavaraa tai vaatekappaletta, jota ei käytetä. Yritän pitää samasta periaatteesta kiinni myös vauvan kanssa. Minusta ei todennäköisesti saa hysteeristä kestovaippojen käyttäjää (vaikka varmasti kokeilen myös niitä!), mutta pyrin siihen, että ostamme mahdollisimman vähän tavaroita, vaatteita ja tarvikkeita uusina.

Minulle tämä tie on oikea ja tuntuu hyvältä.

Ps. Seuraavaksi esittelenkin sitten tämän kesän alennusmyyntilöydöt sekä hääpäivälahjani (= pari kenkiä). Pysyy tämä paasaaminen balanssissa.

(Kuva: Paula Ojansuu)

Porvoon pienet tuliaiset

Kerroin, että Porvoon putiikeissa tuli tuhlattua historiallisen vähän rahaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä valikoivampi olen. Ostan mieluiten laatua ja oikeasti tarpeellista. Ja jos jokin asia on "ihan kiva", olen mieluummin ilman.

Porvoossa tuohduin, kun kokeilin torilla pellavaista hellehattua ja kuulin, että se on tehty "jossakin idässä". Ymmärrän, että kaukana on halvempaa tuottaa - ja ostan itsekin paljon tuotteita, joita ei valitettavasti ole tehty Suomessa -, mutta tuntuu jotenkin likaiselta myydä vanhan kaupungin torilla massatuontitavaraa. Yök.

Minä ostin kaksi hampputiskirättiä. Ne oli tehty puolen kilometrin päässä ostopaikasta, ne ovat pestäviä, ja mikä parasta, vaikka ne unohtuisivat esille, ne eivät hypi silmille. (vrt. Sini Sieniliinan sateenkaaren värit). Mies osti voiveitsen, jonka on tehnyt porvoolainen mies.

Hääpäivä Porvoossa + ajatus elämästä

Meillä oli eilen ensimmäinen hääpäivä. Sitä vietettiin rauhallisesti yöpymällä Porvoon vanhassa kaupungissa, Ida-Maria Bed & Breakfastissa Raatihuoneentorin laidalla. Suosittelen lämpimästi kotoisaa tunnelmaa hakeville! Illallista nautiskeltiin perinteisessä Timbaalissa, ja muuten sitten vain tassuteltiin ympäri vanhaa kaupunkia ja pyörittiin putiikeissa.

Porvoo on jokaisen sellaisen sisustelijan taivas, joka tykkää yhdistää uutta ja vanhaa, laatua ja edullisia löytöjä. Pikkuputiikit ovat pullollaan ihanaa vanhaa tavaraa, käsitöitä, paikallisia tuotteita, koruja ja laadukkaita vaatteita. Usein ei tarvitse edes ostaa mitään, mutta se inspiraation määrä - oh! Tällä kertaa ostoskassit jäivät yllättävän kevyiksi (kotiin ostin pestäviä tiskirättejä sekä voiveitsen), mutta tärkeintä onkin visuaalinen nautinto; kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa.

Tuli tässä vielä mieleen keskustelu, jonka kävin ystäväni kanssa joitain päiviä sitten. Pinnallisuudesta. On ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa kauneuden yläpuolella. Tiedättekö, se ihmistyyppi, jonka mielestä itsestä ja ympäristöstä huolehtiminen ei kuulu hänelle, sillä se on pinnallista. Ja jonka mielestä vaikkapa kaupoilla pyöriminen on turhuuksista turhinta. Minä olen täysin eri mieltä. Jos aamulla ensimmäisenä ajattelee, ettei voi lähteä ollenkaan ulos, sillä ei ole tietynsävyistä huulipunaa, silloin ollaan pinnallisuuden puolella. Mutta mielestäni on nimenomaan syvällistä ja kauaskantoista pitää huolta sekä itsestään että kodistaan - oma ja muiden viihtyminenhän on mitä tärkeintä. Tämä siis pienenä kannanottona siihen, että blogimaailmassa usein esitellään vain kauniita asioita. Mielestäni elämässä - niin rumaa kuin se välillä onkin - täytyy nimenomaan pyrkiä kauneuteen: niin sisäisesti kuin aisteja hellien!

Pellavanalle ja vähän söpöilyä

Kaiken muun ohella on pikkuhiljaa laitettu vauvanhuonetta kuntoon. Valmista ei vielä ole, mutta minun on nyt pakko jakaa tämä suloinen näkymä. Vauvanhuoneen sisustussuunnitelma muuttui matkalla (siitä lisää myöhemmin!), mutta tällaista värimaailmaa on rakentumassa!

Ps. Minä rakastuin tähän Amanda B:n pellavanalleen Nauvon satamassa. Miksi pehmonallen pitäisi olla  riemunkirjava? Luonnollinen pellava on varmasti lapselle aivan yhtä hellä kuin sata erilaista kirkuvaa väriä.

Uudessa kylpyhuoneessa

Vihdoin! Takana pari viikkoa remonttia ja kolmas mokoma viimeistelytöitä. Nyt on vihdoin häädetty remonttimiehet pois ja uusi aikakausi on alkanut. I-h-a-n-a-a!

Mikä niissä vanhoissa tiloissa siis mätti? Sen lisäksi, että ne olivat vanhat ja pinttyneen likaiset sekä haisevat, toiminnallisuus oli jäänyt iloisesti 60-luvulle: WC:ssä ei ollut yhtään säilytystilaa vaan ainoastaan pönttö ja lavuaari. Kylpyhuoneen puolella taas valtava amme vei tilaa ja pesukoneliitäntä oli keskellä huonetta. Säilytystilat oli yhdessä lattiasta kattoon ulottuvassa hyllyssä - jonka luokse ei pesukoneen vuoksi meinannut päästä.

Mitä tehtiin? Pintojen uusimisen lisäksi WC:n puolelle järjestettiin säilytystilaa kapealla allaskaapilla sekä korkealla pystykaapilla. Niitä ei asennettu seinästä seinään, sillä minä olen jokseenkin hysteerinen ilmavuuden suhteen. Kylpyhuoneen amme sai lähteä ja tilalle tehtiin suihkutila, jonka nurkkaan kaakeloitiin pieni hyllytaso. Pesukoneen paikka vaihdettiin ja altaan yhteyteen asennettiin leveä allaskaapisto. Kumpaankaan tilaan ei laitettu peilikaappeja, vain suuret peilit. Näin mielestäni onnistuttiin luomaan tilava tunnelma.

Koska emme koskeneet pinnan alla mihinkään, uudet putket tehtiin ns. pintavetoina (opin taas uusia termejä). Olen sitä mieltä, että ne oikeastaan tuovat tilaan pientä särmää, tosin pesukoneen poistoletku pitää vielä viritellä salonkikelpoiseksi.

Minä olen lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen! Tilat eivät ole suuret, mutta nyt ne ovat raikkaat ja avaran tuntuiset, ja mikä parasta, toimivat! Kaikelle on oma paikkansa. Kosmetiikka, lääkkeet, suoristusrauta, meikit... kaikki on näppärästi piilossa vetolaatikoissa tai kaapissa. (En ole avohyllyihminen.) Ja uskokaa tai älkää, tyhjiäkin laatikoita vielä on!

Materiaalit:
Lattialaatta on K-raudasta ja seinälaatta RTV:stä. Kalusteet ja peilit Ikean Godmorgon-mallistoa ja hanat Oraksen Cubistaa. WC-pönttö on Svedbergsin. WC-paperiteline ja pyyhekoukut Smedbon ja WC-harja sekä saippuapullot Spirellan. Valaisimet K-raudasta. Habitatin valkoinen suihkuverho on ostettu vuosia sitten, mutta vesipestävyytensä ansiosta se on kuin uusi.

Huom! Molemmissa tiloissa on sama valaistus, mutta kuvista huomaa, mikä vaikutus on a) kaakeleilla vs. maalatulla seinällä sekä b) luonnonvalolla. (Kylpyhuone kaakeloitiin kokonaan ja sinne tulee oven ollessa auki luonnonvaloa. WC on piilossa eteisen takana ja siellä kaakeloitiin vain pesualtaan ympäristö.)

Kylpyhuone:

WC: