Kiire on 2010-luvulla aikamoinen kirosana. Kaikilla tuntuu olevan kiire: koululaisilla, työikäisillä, pienten lasten vanhemmilla - eläkeläisistä puhumattakaan. Mikä siinä on, että aina on kiire jonnekin?
Olen aina ollut aktiivinen ja pyörittänyt työtä, koulua, harrastuksia ja ihmissuhteita samassa sopassa. Ja sitten on tietysti tehtävä kotityöt ja nukuttava kunnon yöunet. En ole koskaan joutunut keksimään tekemistä väkisin. Mummini lempisanonta onkin, että minulla on pakko olla vuorokaudessa enemmän kuin 24 tuntia. Eipä ole.
Olen tullut siihen tulokseen, että kiire lähtee oman pään sisältä. On totta, että moni ei voi välttyä minuuttiaikatauluilta - esimerkiksi lapsiperheiden äidit ja isät - mutta omaa suhtautumistaan kiireeseen voi muuttaa. "Asia kerrallaan" on kulunut mutta kovin osuva sanonta. Miksi murehtisin sitä, missä tunnin päästä pitää olla, kun voisin keskittyä täysillä tähän hetkeen?
Kiireestä voi opetella pois. Omassa elämässäni se alkoi aamurutiineista. Ennen lähdin aamuisin ryminällä ja koko päivä oli yhtä ryminää. Nykyisin luen Hesarin rauhassa ja hidastelen tahallani. Avaan verhot nautiskellen, syön aamiaista ja katson, että koti jää kuntoon, kun lähden. Se vaikuttaa koko päivän kulkuun! Töissä on kova tahti, harrastuksille on pakko löytää aikaa ja nyt olen vielä keksinyt pääsykoerumbankin tämän kaiken päälle. Mutta sen sijaan, että panikoisin aamusta iltaan tekemättömiä asioita, koitan keskittyä jokaiseen hetkeen.
Toinen minulle elintärkeä henkireikä on liikunta. Monet väittävät, ettei liikuntaan ole aikaa. Minä puolestani väitän, että aikaa kyllä on - jos on halua. Väitän myös, että liikunnan tuoman ihanan olon ja hyvän kunnon ansiosta arjessa jaksaa paremmin. Itse kävin tänään pitkän työpäivän jälkeen treenaamassa, vaikka tiesin koulutöiden odottavan; nyt jaksan keskittyä pänttäämiseen paremmin.
Täällä eletään vain kerran ja joka päivä pitää elää täysillä. Mutta täysillä eläminen ei tarkoita täyttä kiirettä, vaan sitä, että elää 100% sellaista elämää kuin haluaa, ja tuntee jokaisen hetken - oli se sitten iloinen tai surullinen. Kuten kaikessa muussakin, positiivinen asenne auttaa paljon. Raskaan päivän jälkeen jaksaa kyllä hymyillä vastaantulijoilla, kun vain päättää niin. Ja ennen kuin hyppää työroolista emännänrooliin, voi pysähtyä hetkeksi ja vaikka selata läpi postiluukusta tipahtaneen Mondon.
 |
| Verhojen takana on kaunis päivä |
 |
| Kiireen kesyttäjiä |
