Rakastan kotiamme. Se on neliöihinsä nähden uskomattoman tilava, korkeine kattoineen kaunis, ja sisäpihoille avautuvat ikkunat tekevät siitä valoisan. Sijaintikin on täydellinen. MUTTA kun ulkona on 30 astetta lämmintä, joskus syvällä mieleni sopukoissa myönnän kaipaavani terassia tai edes pienen pientä parveketta, jolle voisin astua pelkässä aamutakissa, hörppiä aamukahvia (silloin kun sitä satun juomaan), lukea lehtiä, ihastella maailmaa tai vaikka nyppiä kukista kuolleet lehdet pois.
Punavuoressa kaikki on lähellä: puistot, meri, terassit. Mutta vaikka onkin suhteellisen vaivatonta sujahtaa mekkoon ja pakata viltti laukkuun, vielä vaivattomampaa - ja ihanampaa - olisi olla askeleen päässä ulkoilmasta.
Parvekkeettomuus ei ahdista, mutta... aina saa unelmoida! Tässä muutamia inspiroivia kuvia - Punavuoresta nuo palmut kyllä puuttuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti