Tänä iltana saan lakata kynnet ilman että niissä on heti pieniä hampaanjälkiä, uppoutua omiin projekteihini ilman keskeytystä ja kulkea asunnossa pelkäämättä astuvani lämpimään lätäkköön. Voin olla hiljaa sen sijaan, että hokisin sanaa "ei" eikä kukaan roiku pyjamahousujen lahkeen kivassa rusetissa. Saan syödä, mitä haluan (ja se on karjalanpiirakan päällä paksusti valkosipulituorejuustoa, avokadoa ja tomaattia) välittämättä muiden tarpeista.
Mutta vaikka Max on ollut meillä vasta neljä viikkoa, en osaa enää olla ilman. Koti tuntuu tyhjältä. Nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti