Keinutuoli kylässä

Meidän olohuoneesta tuli juuri pikku-mummola. Kävi nimittäin niin, että jokin aika sitten olin naapurissa kahvittelemassa (siellä on kolme viikkoa meidän poikaa vanhempi tyttö ja siis vertaistukea) ja hyssyttelin huutavaa lasta keinutuolissa - ja sehän tepsi! Ennen kuin sukelsin huuto.netiin, muistin, että mufalla on kotonaan vanha keinutuoli.

Tänään haettiin kiikku kotiin lainaksi - tosin mufa sanoi, että se voi jäädä meille pysyvästikin. Se sai paikan siitä, mihin Valantin Oiva-sohva joskus tulee (!), alleen vanhan maton ja kaverikseen tyynyn ja viltin. Samalla rysäyksellä vaihdoin myös sohvatyynyihin päälliset, pellavaisten sävyjen lisäksi aavistus ulkona näkyvää maisemaa.

Keinutuoli on oikeasti aika hieno! Siinä on uskomattoman kaunista kulumaa - tuolissa on todella joskus istuttu - ja siinä kiikkuessa kuuluu kotoisa narina. Mies totesikin, että enää puuttuu seinältä raksuttava ja tasatunnein lyövä kello.

Vielä en ole varma, löytyykö keinutuolille pysyvä paikka meidän kodista, mutta tämän hyssyttelyajanjakson aion nauttia mummola-tunnelmasta omassa olohuoneessa. Meidän olohuone on niin moderni, että ripaus narinaa ja kulumaa on vain hyväksi!