Rapujen syöminen on taiteenlaji. Se vaatii kärsivällisyyttä, seurallisuutta ja usein myös hyvää viinapäätä. Aina se kuitenkin maistuu! Tällä kertaa hommasta teki jännittävää se, että ravut nostettiin omasta järvestä, niitä pällisteltiin uteliaina saavin pohjalla (kuinka rumia ne ovatkaan!), ja lopulta nostettiin saksillaan villisti huitovina pää edellä kiehuvaan veteen. En ole ylpeä viimeisimmästä, mutta ravun kohtalo on tämä. Onneksi ne muuttuivat kauniin punaisiksi melkein heti. Ja maistuivat niin hyviltä kera paahtoleivän ja valkoviinin! (Snapsiakin otettiin, mutta hyvää se ei ollut.)
Kävipä myös niin, että rapujuhlien jälkeisenä aamuna merroista löytyi 19 rapua lisää. Mitäpä meillä siis tehdään sunnuntai-illan ratoksi? Keitetään rapuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti