Ihana uusi arki

Hupsis. Viikko on taas vierähtänyt ilman blogia. Ulkona paistaa aurinko, mutta omassa elämässä syksyn arki on jo täysillä päällä. Onnellista tässä on se, että arki tuntuu aivan ihanalta!

Töissä painetaan jo täyttä höyryä kohti joulua - niin hullulta kuin se kuulostaakin tällaisena hellepäivänä - ja töitä on niin paljon, että siitä voisi masentua. Mutta minullapa ei ole tapana masentua, varsinkaan, kun rakastan sitä, mitä teen. Ja silloin kun työtaakka ahdistaa, se pieni rönsyilevä työyhteisö kyllä repii aamulla sängystä ylös hymyssä suin. Olen onnekas.

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, olen myös aloittanut MBA-opinnot. Aion siis viettää tämän syksyn aikana joka toisen viikonlopun koulussa  - ja joka toisen kotona koulutöitä tehden. Olen niin innoissani, etten osaa edes pelätä työmäärää tai marraskuussa iskevän pimeyden tuomaa väsymystä.

Työn ja koulun lisäksi arkea sulostuttavat liikuntaharrastukset. Ennen treenasin kovaa - syke korkealla ja veren maku suussa - mutta nykyään saan parhaimmat kicksit tanssista, joogasta ja pitkistä kävelylenkeistä. (Toki en ole kokonaan hylännyt body pumpia ja juoksemista.) Olen huomannut, että omaa kroppaa todella kannattaa kuunnella, niin liikunnan, ravinnon kuin levonkin suhteen. Sama pätee myös mieleen. Kun itsestään pitää huolta, arki tuntuu kepeältä.

Aina välillä muistan myös, että olen menossa ensi kesänä naimisiin. Saan innostuneita suunnittelupuuskia, jolloin YouTuben häämarssit rankataan parhausjärjestykseen ja kattausvaihtoehtoja googlataan. Onneksi aikaa asian vatvomiselle ei ole ollut eikä varmasti tulekaan. Toivon siis välttyväni siltä kuuluisalta häästressiltä ja siltä, että olen jo ennen häitä lopen kyllästynyt koko touhuun.

Tässä kaikessa olisi varmasti tarpeeksi täyttämään 24 tuntia vuorokaudessa - varsinkin kun nukun keskimäärin 9 tuntia yössä - mutta ei, kyllä uuteen arkeen kuuluu myös vapaa-aikaa. Ainaista vauhtia ei jaksa ilman laatuhetkiä miehen kanssa, tyttöjen juorutuokioita ja sitä kuuluisaa Omaa Aikaa. Olen myös ottanut tavakseni lukea hyvää kirjaa ennen nukahtamista. Harmi vain, että uni tulee yleensä jo parin sivun jälkeen.

Ps. Onneksi myös tulevalla aviomiehelläni(!) on kova vauhti päällä, joten minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Eikä kiireinen arki tarkoita toisen unohtamista! Eilen tulin koulusta kotiin myöhään illalla. Mies oli hävinnyt mökille, mutta pöydällä odotti maljakossa kimppu valkoisia neilikoita.