16. maaliskuuta 2011

Onnellisuudesta

Olen maailman huonoin sairastamaan. Kun sairastun, tulen vihaiseksi - mikä ei varmasti nopeuta paranemista. Koko talven kestäneen D-vitamiinikuurin jälkeen ehdin jo tuulettaa flunssatonta alkuvuotta, mutta liian aikaisin; kurkkukipu ja kuumeilu iskivät juuri, kun treenirytmi oli kohdillaan ja ulkona paistaa kevätaurinko. Prkl.

Juuri kun olin vajoamassa epätoivon suohon tämän ärsyttävän MINUN elämääni häiritsevän asian takia, muistin (taas), että minullahan on asiat hyvin. Kotini ei ole palasina maan tasalla. Läheiseni ovat kunnossa. Kaupunkiin ei sada radioaktiivista säteilyä. Ei tarvitse pelätä, mitä huominen tuo tullessaan.

Onni on sitä, että osaa nähdä hyvää. Onnea on osata olla onnellinen juuri siitä, mitä on. Nämä asiat ovat saaneet minut onnelliseksi viime aikoina:


Rauhallinen sunnuntaiaamiainen ja itse leivottu leipä
Juoksulenkki meren rannassa
Äidin tekemä laskiaispulla
Kaunis, siisti koti
Kupillinen vihreää teetä ja pitkät keskustelut mummin kanssa
Työporukan jutut, jotka välillä lähtevät lapasesta
VR:n ystävällinen konduktööri
Siskontytön pieni, pullea jalka
Lasi kylmää valkoviiniä
Hyvän elokuvan jälkeinen leijuva olotila
Rakkaan ostamat valkoiset liljat
Hartiaseisonta joogatunnilla
Karhea laudeliina lauantaisaunassa
Kummitytön nauru
Kevään tuoksu
Usko tulevaisuuteen
Hetket ystävien kanssa
Lämmin, turvallinen kainalo
Puhtaat lakanat
Hyvänyön suukko



2 kommenttia:

  1. Nätisti kirjoitettu! Mielestäni on ihan okei olla vihainen sairastellessaan kunhan osaa palata tähän suurempaan todellisuuteen aina hetkittäin ja miettiä että oikeasti meillä on kaikki yllättävän hyvin. Mitä parempi ja helpompi elämä on sitä pienemmästä suututaan. Inhimillistä mun mielestä :)

    Mua ärsyttää eniten ne ihmiset jotka vaan lukee kirjoittamatta, siksi aijon nyt tunnustaa että täällä uteliaana luen myös sun ajatuksia :)

    / Veikkolanaapuri, Malena

    VastaaPoista
  2. Niin totta! Kaikki on suhteellista, ja olen samaa mieltä, että välillä saa pikkuasioistakin kiukutella. Mutta siitä pitää sitten päästä eteenpäin.

    Hih, mua ei ärsytä anonyymit lukijat, mutta oon kyllä ilahtunut tästä tunnustuksesta! :) En ole vielä ehtinyt käydä vastavierailulla, mutta taidanpa tehdä sen samantien!

    VastaaPoista