20. maaliskuuta 2011

Helsinki kielellä: Lupolo

Tervetuloa, uusi ihana rööperiläinen! Elviiran entisessä tilassa toimiva Lupolo on meiningiltään rento ja rouhea, fiilikseltään kovin samanlainen kuin legendaarinen Tori kulman takana. (Tosin Lupolossa on anniskeluoikeudet, jotka Torilta on hiljattain viety, nyyh!)



Lupolo on sisustettu harkitun huolettomasti. Tuolit ovat eri paria ja menut kirjoitettu liitutaululle, josta jo loppuneet viinit on yksinkertaisesti vedetty yli. Toimii. Ruoka on hyvää ja turha kikkailu loistaa poissaolollaan. Henkilökunta hymyilee ja hinta-laatusuhdekin on aivan kohdillaan! Viinilista on lyhyt, mutta hyvä. (Ja vaikka listassa on vain pullojen hinnat, viiniä saa myös laseittain.)

Söin alkupalaksi marinoituja oliiveja ja lämpimiä retiisejä yrttivoissa, pääruoaksi lämpimän vuohenjuustopiiraan raikkaalla omenasalaatilla, ja jälkiruoaksi maustepippurijäätelöä paahdetulla mantelilla. Mmmm!

Lauantai-iltana fiilis oli välitön, porukkaa tuli ja meni, pöydät oli täynnä, ja samaan pöytään istutettiin epäsuomalaiseen tapaan kahta eri seuruetta. Loistava lisä Punavuoren ravintolakartalle, suosittelen!


(Seuran merkitystä ei tietenkään voi vähätellä. Lupolo toimi täydellisenä taustana neljän tunnin tyttöjen tuokiolle, jossa käytiin läpi kaikki syntymästä kuolemaan, Eamesin tuoleista loft-rakentamiseen ja kaukomatkoista Pori Jazzeille.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti