9. helmikuuta 2011

Kodin pienet palaset

Iso Roban neljääkymmentäkolmea neliötä on nyt asutettu melkein 11 kuukautta. Luulisi, että näin pieni tila olisi hetkessä sisustettu, mutta meilläpä ei olekaan valmista. Vaikka olen todella tyytyväinen kotiimme ja sen tunnelmaan, aina on jotain pientä viilattavaa.

Viikonloppuna halusin maalata keittiön seinään liitutaulumaalilla "vapaan taiteen näyttämön". Lähetin miehen maalikauppaan ja sitten maalasin. Ja voi että, tulipa siitä kiva! Valkoisessa seinässä ei ollut mitään vikaa, mutta nyt keittiö erottuu selkeästi omaksi, hieman maskuliinisemmaksi alueekseen aavistuksen romanttisesta makuuhuoneesta. Vai mitä sanotte?






Muutama viikko sitten saimme myös viimein olohuoneeseen verhot. Periaatteessa tila ei edes kaivannut verhoja, mutta koska naapurin seinään on matkaa vain muutama kymmenen metriä, jotakin suojaa tarvittiin. Aluksi luulin, että verhot pitäisi teettää - isolla rahalla tietenkin -, mutta sitten sattuma heitti eteeni postimyyntiluettelon, josta tilasin pellavaiset verhot parilla kympillä. Joskus näinkin!



Mikä muu meillä odottaa viimeistelyä? Parven listat pitäisi viimeistellä ja maalata. Äidin 70-luvun valokuvasuurennos pitäisi hakea kehystämöstä ja laittaa seinälle. Myös ruokapöydän yläpuolelle pitäisi löytää meidän näköinen taideteos. (Maalaisin itse, mutta en ole tarpeeksi hyvä.) Kokovartalopeilikin puuttuu, tosin en edes tiedä, missä sille olisi paikka.

Seuraava "pikkuviilaus" onkin sitten uusi sohva. Nykyinen sohvamme on poikaystävän vanha ja alunperinkin kompromissi, sillä olen "allerginen" mustille nahkasohville. Muuton yhteydessä oli kuitenkin muitakin rahareikiä, joten kuorrutin sohvan vaaleilla tyynyillä ja totuin siihen. (Sitä paitsi se on oikein mukava köllötellä.) Nyt sohvamme on kuitenkin kutsuttu uuteen kotiin, ja vaikka se tietääkin meille aikaavievää retkeä huonekalukauppoihin ja tiukempaa aikaa kukkarolle, olen salaa iloinen siitä, että minulla on vihdoinkin lupa etsiä meille täydellinen sohva. Koska mitään muuta ei kannata ostaa.

Suosikkini on tällä hetkellä BoConceptin Terni. Harmaana ja divaaniosalla varustettuna. Se on ajaton ja tyylikäs - ei liian moderni ja kulmikas, muttei myöskään liian maalaisromanttinen. Haluan sohvan, joka toimii tässä kolossa, mutta myös seuraavassa, ja kestää niin kauan kuin vain jaksamme katsella sitä. Ja koska emme tällä kertaa tee kompromissia, tuskin kyllästymme siihen koskaan.

Koti koostuu pienistä palasista. Se muotoutuu elämän mukana. Jos koko kodin ostaa kerralla samasta paikasta, se ei ole aito eikä varsinkaan oman näköinen. Siksi on tärkeää käyttää aikaa - ja nauttia matkasta.

5 kommenttia:

  1. Täydet pisteet liitutaululle, I love it!

    Sohvat, huokaus. Varsinaisia murheenkryynejä. Vievät niin suuren osan huomiosta, mutta maksavat niin perkuleesti (hyvät sohvat ainakin), ettei niitä noin vain uusitakaan. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt meidän tumman ruskeaan halpissohvaan, joka – etenkin ruskeaa lattiaa vasten – näyttää tunkkaiselta ja ankealta. Eikä edes auta, jos siihen "vahingossa" kaataisi vähän punaviiniä, kun tahra häviää tummaan paksuun kankaaseen kuin pieru Saharaan. ;) Seuraavaan eli omaan kotiin tulee sitten KUNNON sohva, hiekanvärinen tai harmaa todennäköisesti meillekin ja tyyliltään moderni ja klassinen. Vaikka musta nahkasohva meni kauniiden tyynyjen alla, niin kyllä Terni sen hakkaa mennen tullen. Todella kaunis!

    VastaaPoista
  2. Totta joka sana. Kerralla kirpaisee, mutta viiden vuoden päästä osaa varmasti olla onnellinen siitä, että EI tarvitse taas lähteä sohvakauppaan. Mutta vertaillaan rauhassa: Vepsäläisellä on paljon laadukkaita, tyylikkäitä ja yllättävän edullisia sohvia - täytynee siis käydä sielläkin koeistumassa.

    Ps. Nahkasohvassa on se hyvä puoli, että vaikka siihen kaatuisi pullollinen punaviiniä, no harm done.

    VastaaPoista
  3. Onneksi mulle ei edes mahdu soffaa. Ei tule murhetta hankinnasta, joka ei edes tuottaisi yhtä suurta tuskaa kuin se itse läikyttämäni punaviini.

    Jaana: Sohvan kanssa samaan aikaan kotiin Softcare-tekstiilisuoja ja -tekstiilipuhdistusaine! Vanhan soffamyyjän paras suositus jokaiselle sohvan hankkijalle. Voi pelastaa itkulta.

    VastaaPoista
  4. Mä just toivoin, että meiän sohvalle kaatuisi jotain joka jättäisi siihen pysyvät jäljet, niin olisi syy päästä ällötyksestä eroon ;) Seuraavalle sohvalle kukaan ei varmasti saa edes istua tai sitten verhoilen sen muoviin niin kuin amerikkalaiset. Hih, ehkei sentään. Tekstiilisuojat on kyllä hyviä!

    VastaaPoista
  5. Sohvaostokset tehty! On koeistuttu n. 100 eri sohvaa ja lopulta BoConceptin sohva jäi ykköspaikalta. Kaunein, parhain istua ja tyylikkäin kangas löytyi ehkä odotusten vastaisesti Iskusta - ja on täydellisesti meidän näköinen! IHANAA! (Ja vinkistä viisastuneena: suojakäsittely tingittiin samaan hintaan.) Vielä kun jaksaa sen 4-6 viikkoa odottaa!! :)

    VastaaPoista