The end of silence

Hiljaista on pitänyt joitakin päiviä. Meillä oli kylässä Noro-virus ja se vei kyllä hetkeksi ihan kaikki mehut. Ja kun siitä toivuttiin, onkin ollut pienehköä hässäkkää kotirintamalla... Sanotaanko nyt näin, että erään naapurin kanssa on "pientä jännitettä". Tästä aiheesta voisin kirjoittaa sivutolkulla, mutta tässä blogissa ei anneta negatiivisten ajatusten virrata.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanonpa uudestaan: Ihminen, joka kohtelee sinua väärin ja joka tekee sinulle pahan mielen, ei ole ajatuksenkaan arvoinen. Et voi muuttaa häntä, et todennäköisesti edes ymmärtää, joten siihen ei kannata tuhlata pisaraakaan energiaa.

Vanhat jakkarat ja rauhallisia unia

Makuuhuoneessa on tilaa. No, joka puolella on. En ole vieläkään tottunut siihen. Tai olen, mutta se edelleen tuntuu uskomattoman hienolta.

Viikonloppuna saatiin makuuhuoneeseen väliaikaiset yöpöydät. Vanhat jakkarat ovat miehen vanhempien mökkinaapurista. Tarinan voimaa. Mielestäni ne ovat kauniit! Tarkoitus on käsitellä ruskea istuinosa valkoiseksi - sitten kun on aikaa ja energiaa. Ja kun joskus saamme oikeat yöpöydät, pikkujakkaroille löytyy kyllä käyttöä.

Sängyllä on pesun jäljiltä ryppyinen vanha päiväpeitto, joulupukin tuomat tyynyt ja torkkupeitto. Kaikki valaisimet ovat vanhasta kodista.

Makuuhuoneen ostoslistalla on kapea sivupöytä, helmalakana (pellavainen, se on pakkomielle) sekä tuoli, jolle voi yöksi viikata päiväpeiton. Myös muutama valokuvasuurennos pitäisi laittaa kehyksiin ja seinälle. Ikkunalauta on vielä valitsematta ja asentamatta, verhot sentään jo matkalla kotiin. Kodin sisustaminen on pitkä ja ihana tie!

Kukkia eteisessä

Hyvää loppiaista - vähän myöhässä! Täällä on touhotettu koko eilinen päivä siivoten ja puuhaten ja sukulaisia kestiten. Tarkoitus oli kuvailla kotia ihanassa talvipäivän valossa, mutta hups, sitten olikin jo pimeää. (Tarkoitus oli myös julkaista tämä postaus jo eilen, mutta Internet Explorer ei ollut samaa mieltä.)

Koska saimme eilen paljon ihania kukkia kotia koristamaan, eteinen näyttää vihdoin esittelykelpoiselta! Itse olen oikein tyytyväinen materiaalivalintoihin (laminaatti ja laatat K-raudasta, harmaa maalisävy Tikkurilaa), valkoiseksi maalatut ovet pääsevät oikeuksiinsa. Remontissa myös kaikki valokatkaisijat vaihdettiin uusiin.

Oikealla on ovet makuuhuoneeseen ja vierashuoneeseen, harmaalla seinällä kylpyhuoneeseen ja wc:hen. Vasemmalla nurkan takana on se virallinen eteinen, mutta se on tällä hetkellä hyvin keskeneräinen tuuletustelineineen. Haaveissa on puusepällä teetetty naulakko ja lisäksi tilaan tarvitaan tietysti kodin ensimmäinen kokovartalopeili! (Kotona voi palloilla vaikka minkä näköisenä, mutta ulos lähtiessä olisi ihan kiva tarkistaa tilanne.)

Minä rakastan tätä avaruuden ja kodikkuuden yhdistelmää. Tervetuloa meille!

Himla, oi Himla

Okei. Olen vakavassa sisustuskoukussa. Arjen "siistimisen" jälkeen iltaisin on aikaa ajatella - ja sisustella mielessä. Kivaa, mutta raskasta. Kotona on tällä hetkellä niin paljon tilaa ja huonekalujen paikkoja ilman huonekaluja, että minne vain katsonkin, visiot valtaavat villisti mielen.

Eilisestä pellavaverhofiilistelystä (tilasin muuten valkoiset ja luonnollisen pellavan väriset näin alkuun) päästiinkin toiseen verhofiilistelyyn. Keittiön ja ruokailutilan ikkunoihin haluaisin nimittäin valkoiset pellavaiset laskosverhot. Ei siinä mitään, niitä on kaikki nettikaupat pullollaan, mutta vain 140cm leveisiin asti. Ja meidän ruokailutilan ikkuna on 160cm leveä. Ruotsalaisella Himlalla (*ihastunut huokaus*) on aivan ihania verhoja ja tarpeeksi leveitä, mutta... Himlalla on hintansa.

Mikähän niissä ruotsalaisissa oikein on? Minä en ole koskaan koukuttunut Ikeaan tai H&M:ään, mutta nämä pikkuiset Himlat ja Filippa K:t ja... Kun onnistutaan luomaan kokonainen tyylimaailma, josta jokainen pala täydentää toistaan. Ja katsokaapa näitä kuvia? They've got the style.

Ps. Himlaa edullisempien valkoisten pellavalaskosverhojen ostopaikkavinkkejä saa laittaa tulemaan!

Pellavaverhoja

Olen nirso verhojen suhteen. Tiesin alusta asti, että haluan uuteen kotiin yksivärisiä, pellavaisia verhoja. Verhot eivät ole listalla ensimmäisenä, kun mietitään, mitä ilman ei voi elää, mutta kodin tuntuun ne vaikuttavat - varsinkin näin suuressa ja harvasti kalustetussa kodissa - mielestäni paljon. Siksi hankin verhot todennäköisesti ennen ikkunalautoja.

Yllätyin, kun postiluukusta kolahti tänään H&M:n kevätkuvasto. Siellähän niitä täydellisen yksinkertaisia pellavaverhoja oli ihanan luonnollisissa väreissä: luonnollisena pellavana, valkoisena, vaaleanharmaana ja tummanharmaana. Oih. Aion tilata valkoiset verhot ainakin olohuoneeseen, makuuhuoneeseen sen sijaan joko pellavan sävyistä tai harmaata.

(Kuvat: H&M)

Uutta vuotta

Niin se 2013 sitten tuli! Ulkona tuulee ja sataa, mutta hyvä vuosi tästä tulee.

Eilen fiilisteltiin vuoden vaihtumista hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta nauttien. On ihanaa olla niin vanha, että saa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä. Ei baarijonoissa notkumista tai suojalasit päässä pelkäämistä, vaan samppanjan poksauttaminen parvekkeella omassa rauhassa, lämmin olohuone askeleen päässä. Luksusta.

Maxillakin oli oma karvainen kaveri kylässä! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!

Uusi ruokapöytä ja vieraita

Tehtiin eilen pieni inspiraatiokierros kaupungilla, sitä kun ei koskaan tiedä, missä ne unelmien huonekalut kävelevät vastaan. Antiikkiliike Fasaanissa ihastuttiin sitten uusvanhaan ruokapöytään. Pöytä itsessään ei ole vanha, mutta tehty vanhasta puusta. Se tuo mieleen vanhan pirttipöydän ja näin heti silmissäni sen kaverina modernit, valkoiset tuolit. Minusta tuntuu hienolta, että pöydällä on historia.

Pöytä jäi varaukseen ja aamulla se tuntui edelleen omalta. Niinpä se haettiin kotiin. Vanha pikkuruinen ruokapöytä (aikoinaan Kierrätyskeskuksesta 20 eurolla ostettu) siirtyi työhuoneeseen, ja ruokailutila sai arvoisensa pöydän! Vanhat, valkoiset tuolit sopivat sen ympärille loistavasta, vielä ei siis tarvitse lähteä etsimään uusia. Valaisin vielä puuttuu, mutta minun täytyy kerätä ensin hieman rahaa, jotta voin hankkia kauan himoitsemani Secton lampun...

Uusi pöytä pääsi heti testiin, kun kestittiin vanhempiani. Zara Homen vuosia sitten ostetut bambutabletit sopivat hienosti tummempaa puupintaa vasten. Kattaukseen ikisuosikkia Arabiaa ja Iittalaa, ja Casa Stockmannin tekstiilejä. Minä olen äärettömän  tyytyväinen lopputulokseen! Oih!