27. syyskuuta 2012

Rillipää

On aika astua kaapista ulos: minä olen sokea kuin pöllö. No okei, en ihan - pääsen kyllä yöllä vessaan törmäilemättä seiniin -, mutta ilman apunäköä en lähde minnekään. Jos joutuisin ulkoilmaan ilman laseja, en näkisi liikennemerkkejä enkä ihmisten kasvoja. Aika noloa olisi.

Mikäpä tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? No eipä mikään, tietyllä prosentilla ihmisistä on ollut huono näkö aikojen alusta. Mutta minulle tässä on nyt sellainen käänteentekevä juttu, että minä, piilolinssiaddikti, olen joutunut nyt kohtaamaan silmieni vaatimukset, ja tajunnut, että en voi käyttää piilolinsseja joka päivä. Tämän tajuttuani ymmärsin myös, että nykyisiä lasejani en voisi käyttää julkisesti. Ei niin, että ne olisivat rumat - päinvastoin, ne ovat oikein ihanat Guccin pokat! - mutta kun minäpä en enää näe niillä tarkasti!

Ei auttanut muu kuin kävellä Instrumentariumiin ja pistää haisemaan. Shoppailulakon keskellä mieltä lämmittää erityisesti, kun saa pistää satoja euroja haisemaan - dammit! - mutta minkäs teet. Silmiä ei viitsisi pilata.

Onnellistahan tässä nyt on se, että liikkeessä sattui olemaan mahtava kaksi yhden hinnalla -tarjous, ja näin ollen minulle on tulossa kahdet lasit! Wohoo. Oikeasti, olen aika innoissani. Tavoitteeni on vähentää piilaripäivät niihin, jolloin treenaan, ja käyttää laseja muulloin. Tuleepa minustakin vähän fiksumman näköinen.

Näiden alla olevien pokien olisi tarkoitus hoitaa asia!
(Lupaan jakaa myös "in practice" -kuvia sitten parin viikon päästä.)



(Kuvat: instrumentarium.fi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti