7. huhtikuuta 2011

00120 Koti

Olen Veikkolan kasvatti. Ja sitten kuuluu kysyä: missä se on? Veikkola on vekkuli kylä Turun moottoritien varressa Espoon rajalla. Siellä on S-market, K-market ja 10-kioski, joista viimeisimmässä olen itsekin paistanut hymyillen hampurilaisia. Veikkola oli mainio paikka kasvaa aikuiseksi, vaikka yöbussilta joutuikin kävelemään kolme kilometriä kotiin.

Kirjoitusten jälkeen muutin paratiisiin nimeltä Espoo. Ihanaa! Toimiva julkinen liikenne! Kaikki lähellä! Fakta kuitenkin oli, että asuin edelleen kaukana omasta elämästäni; koulu oli Vallilassa, työ Munkkiniemessä ja kaverit sikinsokin ympäri kaupunkia. Kukaan ei eksynyt ohikulkumatkalla Nöykkiöön - ja pihalla kasvoivat omenapuut. Viihdyin kyllä ja säästin vuosien aikana tukun rahaa hyvään tarkoitukseen: matkustamiseen.


Kukkiva omenapuu kotipihalla Espoossa

Mutta kun asuin yhden kesän Milanossa, missä metro vei suoraan kotitalon alta kymmenessä minuutissa Duomolle, palaaminen omenapuiden keskelle oli mahdotonta. Niinpä sanoin hyvästit Espoolle ja matka vei Fredan yksiön kautta Punavuoreen. Ja rehellisesti sanottuna: En tiedä, kuinka voin enää koskaan asua missään muualla!


Kotinurkilla Milanossa

Mikä tässä sitten on niin hienoa? No, voin torkuttaa aamulla vaikka tunnin, sillä tiedän, että olen tosipaikan tullen töissä kymmenessä minuutissa. Jos tarvitsen illaksi uudet sukkahousut, en tarvitse bussiaikatauluja ja tuntitolkulla aikaa. Jos tekee mieli jäätelöä yöllä klo 2, kävelen 30 metriä ja ostan jäätelöä - voin jopa valita, mitä sorttia! Shoppailemaan ei tarvitse "lähteä", sillä kaikki tarvittava on kotimatkan varrella. (Tässä on myös omat huonot puolensa, myönnän.) Jos kotikeittiön herkut eivät nappaa, voin mennä syömään thaimaalaista, italialaista, pizzaa, sushia, libanonilaista... Ja kun haluan baarista äkkiä kotiin, kävelen kotiin. Ei enää taksijonossa värjöttelyä pikkujouluaikaan!

Kaikki on lähellä! Kaikki on mutkatonta! Olen spontaani, ja täällä voin elää sen mukaan. Kaupunki elää samassa tahdissa kuin minä. Se antaa rauhoittua, kun on tarve - suljen vain oven ja jätän kaiken paksujen kiviseinien taakse. Mutta kun on vauhti päällä, minun ei tarvitse odotella. Miettikää, kuinka monta tuntia elämästä kuluu ruuhkabussissa istuen?


Oma kotipiha Punavuoressa

Nähtäväksi jää, jatkuuko elämäni 00120-alueella tulevaisuudessakin? Vaihtoehtoja on kolme:
A) Minun pitää ryhtyä miljonääriksi.
B) Meidän on asuttava 43 neliössä, vaikka lapsia olisi kymmenen ja koiria kolme. ("Kyllähän sitä ennen vanhaan...")
C) On muutettava pois. Mutta kuinka kauas?

Onneksi valintaa ei tarvitse tehdä nyt. Taidankin tästä lähteä kotikadulle ikkunashoppailemaan!

2 kommenttia:

  1. JEEE VEIKKOLA MÄKI OOON VEIKKOLAST!! TAI ASUN NYTKI TÄÄ ON KYL HYVÄ PAIKKA VARTTUUU !! JA KYMPPI KISKALT SAA VIELKI NIIT HAMPPAREIT MUT nykyää kyl tääl alkaa olee tosi täyttä, tykkään ku vähäpitemmäl on sellast "maaseutuu"

    VastaaPoista
  2. Hih. Kymppi Kiska on legendaarinen eikä takuulla lähde kulumallakaan :)

    VastaaPoista