Hyvä vaimo

Eilen illalla yllätin itseni. Minä kun mielelläni olisin useammin se niin sanottu ”hyvä vaimo”, joka odottaisi miestä pitkän päivän jälkeen kotona padat kuumana ja esiliina päällä. Noh, todellisuudessa minä en ole mikään keittiönhengetär, en rakasta ruoanlaittoa vaikka hyvää ruokaa rakastankin, ja usein iltamyöhäisellä olen niin väsynyt, että en kerta kaikkiaan ajattelekaan sen ihmeellisempiä gourmet-asioita. Olen vain niin moderni, että pidän itseäni hyvänä vaimona tästäkin huolimatta.

Joka tapauksessa, eilen iski energiapuuska ja puoli kahdeksalta käärin  hihat ja tein oikein hyvää risottoa! Parastahan tässä ei suinkaan ollut se, että jopa nautin keittiössä puuhaamisesta samalla laulellen rakkauslaulujen tahtiin, eikä se, että lopputuloksena oli tyytyväinen aviomies, vaan se, että minulla oli mitä parhain apulainen.

Pikku-Max oli ehkä maailman hellyttävin otus! Hauva touhotti jaloissa ja keksi sitten, että haluaa kurkistella ikkunasta parkkipaikalle. Minä asetin tuolin ikkunan alle, ja siellä se sitten tähysteli, odotti isiä kotiin ja oli niin innoissaan, että oli pakko vain hymyillä. Toinen oli niin kovin tärkeä, että sai olla mukana perheen puuhissa.