Tytöt tulee kylään

En tiedä olenko ainoa, mutta olen tainnut saada kevätpörriäisen pistoksen. Sellaisen levottoman tunteen vatsaan ja poltteen jalkojen alle. Tuntuu, että on mahdotonta olla paikoillaan, kun aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät. Kaupunki on herännyt eloon!

Kevätpörriäisen vaikutus on ollut sellainen, että kotona ei juuri ole huvittanut hengailla - puhumattakaan kotitöistä, blääh. Pitää päästä ulos aurinkoon, kaupungille, kaverien luokse, liikkumaan, elämään. Eilinen after work venähti yöhön. Aamulla Fazerin brunssi ja ystävä oli paras yhdistelmä. Ja balletone-tunti taivaallinen mielen ja kropan symbioosi. 

Mutta näinhän sen pitää ollakin! Talvi on ollut pitkä ja siihen on mahtunut kiireitä ja suruja. Nyt on aika ottaa rennosti ja nautiskella. Jos jalat vie, antaa viedä. Jos tanssi tekee ne onnelliseksi, antaa niiden tanssia.

Tänä iltana tytöt tulevat kylään. Mies on Berliinissä, joten täällä saa surutta kikatella ja kilistellä. Koti on siivottu (vihdoin) ja kevät tulvii sisään ikkunoista. Juustot on tarjottimella ja skumpat kylmässä. Biisilistakin valmiina. Päällä sinistä ja pehmeän ruskeaa. Ja kun yö kutsuu, se kutsuu. On ihan mielettömän hienoa olla juuri tässä! Elää joka hetki. 

Ps. Keväthässäköistä kertoo myös se, että tässä blogissa nähdään kuva minusta. Posket punaisina elämästä. Näin se menee.