Naisten Kympin jälkipyykki

No niin, iloinen naisten massatapahtuma on taas takana! Muutama viikko sitten "uhosin", että voisin jopa yltää kolmen vuoden takaiseen kuntoon ja taittaa matkan reippaasti alle 50 minuutissa. Tänä aamuna onneksi päätin, että tärkeintä on hyvä fiilis - ei hampaat irvessä kelloa vastaan juokseminen. Ja niinhän siinä kävi, että juoksin hitaammin, kuin koskaan ennen. Aika oli - sisältäen alun ruuhkassa hölköttelyn - 01:01:22.

Mutta uskokaa tai älkää, olen todella tyytyväinen! Maltoin juosta alun rauhassa kroppaa kuunnellen, viimeisillä kilometreillä vauhtia sai vähän nostettuakin, ja loppusuoralla - joka tuntui loputtoman pitkältä! - jaksoin vielä ottaa kunnon spurtin. Hymy säilyi alusta loppuun, ja sen kai pitäisi olla pääasia kaikessa liikunnassa. En siis koe lainkaan epäonnistuneeni, vaikka jäinkin omista tavoitteistani. En ole itselleni vihainen, etten ole samassa kunnossa kuin kolme vuotta sitten. Ja hei, en ollut yksi niistä, jotka pistivät ylämäissä kävelyksi!

Siispä, kohti ensi vuotta ja uusia tavotteita! Olen kuulemma lupautunut Helsinki City Runille ensi keväänä, joten harjoitusmetodit on päivitettävä kuntoon jo syksyllä. Tosin puolimaratonin ollessa kyseessä tuskin asetan kovia aikatavoitteita - riittää, kun pääsen maaliin asti yhtenä kappaleena. (Tietysti kahden tunnin alitus olisi ihan kiva.)

Maalissa on helppo hymyillä :)